Viime vuoden festivaali julistettiin jo esipuheessaan teemattomaksi. Melko pitkään näytti siltä, että eräänlainen sillisalaattimaisuus teemoittaa tätäkin vuotta, kunnes oivalsin, että jokaista festivaalipäivää määrittää sankarillisuus.
Ensimmäisenä festivaalipäivänä sankarit saavat ihan oman konserttinsa. Torstain sankari on hyvä ystäväni Eriikka Maalismaa, oululaislähtöinen viulisti ja aktivisti. Eriikka menehtyi äkillisesti joulukuussa 2024, ja omistamme konsertin hänen muistolleen ja arvoilleen Akolan kartanon pihapiirissä Iissä, lähellä Eriikan mummolaa. Perjantaina sankarien viitta puetaan Oulun konservatorion nuorille lupauksille. On tosi kiinnostavaa kuulla, millaisia esityksiä he ovat valmistaneet kuultavaksemme kuluneen vuoden aikana.
Lauantaina juhlistamme Dmitri Šostakovitšin elämää ja tuotantoa. Hänen kuolemastaan tulee tuolloin kuluneeksi tasan 50 vuotta. Šostakovitšin musiikki teki minuun suuren vaikutuksen jo teini-iässäni, kun omat soittohommat olivat vielä melko hapuilevia. Kahdeksannen jousikvartettonsa viesti tuntuu nykypäivänä jälleen harmillisen ajankohtaiselta ja kirpeä kontrasti on taattu, kun niin synkkä teos esitetään Hupisaarten kesäteatterin lavalla.
Päätöspäivämme laivaan on lastattu sopivassa suhteessa vanhoja klassikoita ja aivan uusimpia ääniä. Päivään mahtuu myös yksi syntymäpäiväkakku – vaan kuka puhaltaa kynttilät ja kuinka monta niitä on? Se selviää vain saapumalla konsertteihimme.
Olen lausunut ääneen (tuottajallemme Anulle) röyhkeänpöyhkeästi, että tavoitteenani on ohjelmoida Oulunsalo Soihin konsertteja, jotka eivät olisi mahdollisia millään muulla festivaalilla. Sitä ohjenuoraa noudattaen olemme tehneet taas vuoden hommia ja odotamme kuumeisesti, että pääsemme esittämään työmme tulokset teille.
Atte Kilpeläinen, Oulunsalo Soin taiteellinen johtaja