20. Oulunsalo Soi
Juhlapuhe Izumi Tatenon pianokonsertissa Oulunsalotalolla 27.8.2017
Markku Seppänen, opetusneuvos
(aiemmin Oulunsalon kunnan sivistys- ja palvelujohtaja, Oulunsalon kulttuuri-instituutin johtaja)

Musiikki on portti muistoihin

Arvoisat konserttivieraat, hyvät kalassisen musiikin ystävät! On sanottu, että taiteen avulla ihminen pystyy ilmaisemaan sitä, mitä pelkät sanat eivät tavoita. Sen olemme huomanneet tässäkin Izumi Tatenon konsertissa. Jean Sibelius muotoili saman ajatuksen seuraavasti: ”Musiikki alkaa siinä, missä kielen mahdollisuudet loppuvat. Siksi kirjoitan musiikkia”.  Harva säveltäjä on kyennyt vangitsemaan kansansa myyttejä, historiaa ja luontoa sävelmiinsä niin kuin Jean Sibelius. Hän oli suomalaisen musiikin perustaja ja hänen sävelmillään oli merkittävä rooli Suomen itsenäistymisprosessissa. Nyt samanaikaisesti vietettävänä reformaation 500-vuotisjuhlavuotena voimme lainata myös Martti Lutheria, joka sanoi musiikista: ”Rakastan musiikkia, koska se on Jumalan lahja ja se tekee mielen iloiseksi”.

Koska musiikki on ikään kuin portti tunteisiin ja muistoihin, kerron tässä pyydettynä muutamia sanoja musiikkijuhlistamme.

Juhlimme nyt Oulunsalo Soi – musiikkijuhlien 20 -vuotista taivalta. Monet lämpimät muistot nousevat mieleeni, nyt kun Oulunsalo Soi – musiikkijuhlia käynnistämässä ollut ja 10 vuotta taiteellisena johtajana toiminut Izumi Tatenokin on saapunut Oulunsaloon. On arvostettava asia, että Virpi Räisänen on kutsunut edeltävät taiteelliset johtajat näille juhlille. Virpi Räisänen kuvaa tätä juhlavuotta juhlaesitteen tervehdyksessään mielestäni osuvasti: ”Kahteenkymmeneen vuoteen mahtuu uskomaton määrä aivonystyröiden pyörittelyä, mahdollisuuksien etsimistä ja löytämistä, idearikkautta, yhteenhiileen puhaltamista, talkoohenkeä ja hyvää tahtoa, tehokkuutta, yllätyksiä, keskittymistä, musiikillista huippuosaamista ja sitä kautta saavutettavia valtavia elämyksiä, joita koko organisaatio ja taiteilijat ovat toteuttaneet. Yhdessä, Suomi100 -juhlavuoden teemaakin mukaillen.”

Oulunsalo Soin syntyminen liittyi vahvasti Oulunsalon kunnan poikkeukselliseen voimakkaaseen kehitysvaiheeseen, joka oli alkanut 1970 – luvun lopulla. Kuntaan muutti nuorta lahjakasta väkeä, rakennettiin uusia arkkitehtuurisesti korkeatasoisia rakennuksia ja järjestettiin uusille asukkaille palveluja, sellaisia, joita ei pienessä nukkumalähiössä ennen ollut. Oulunsaloa, sijainniltaan erinomaista lentokenttä- ja merenrantapitäjää haluttiin kehittää ja kansainvälistää. Kulttuuritoiminta oli vahvaa ja yhteisöllistä. Jo 10 vuotta ennen juhlien käynnistymistä lapsille ja nuorille tarjottiin mahdollisuus musiikki- ja kuvataideopintoihin Oulunsaloon perustetussa omassa taidekoulussa. Nopeasti virinnyttä taidekasvatusta haluttiin tukea ja innostaa korkeatasoisella musiikkijuhlalla. Oulunsalon taidekoulu onkin tuottanut kansalliseen ja kansainväliseen menestykseen yltäneitä lahjakkuuksia. Viimeksi olemme seuranneet entisen taidekoululaisen Hannu Alasaarelan soittamista Maj Lindh pianokilpailuissa.

Musiikkijuhlat syntyivät, koska oli vahva tahto saada aikaan jotakin näkyvää henkisen kulttuurin alueella ja yhdistää eri yhteisöjen tarpeet. Sysäyksen tälle antoi Izumi Tatenon vierailu Oulunsalossa syksyllä 1996. Maailmankuulu taiteilija piti kulttuurikeskuksen lähettämänä Oulunsalossa koulukonsertteja soittaen lapsille ja nuorille vaatimattomilla koulusoittimilla. – Sama mies, jonka me vanhemmat olimme kuulleet nuoruudesta lähtien tulkitsevan poikkeuksellisen tunteellisesti ja taitavasti suomalaista musiikkia. Ajattelimme, että Izumi Tateno on musiikin suurlähettiläs sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän arvostaa pieniä koululaisia, eikä etsi ainoastaan suuria estradeja. Hän haluaa palvella musiikin lahjalla ja innostaa muitakin musiikinharrastukseen. Siitä olivat osoituksena myös hänen tuhannet konserttinsa eri puolella maailmaa. Japaniyhteys oli meille mieluisa, koska olimme saaneet jo vuonna 1992 Japanista ystävyyskunnan, Tannon kunnan Hokkaidon saarelta.

Olen ajatellut, että Izumi Tatenon musiikin tekemiseen on antanut syvyyttä hänen lapsuuden kokemuksensa omassa rakkaassa kodissaan Tokiossa. Toisen maailman sodan aikaan Tokiota pommitettiin yli sata kertaa. Izumi on kertonut, kuinka hän äitinsä sylissä katsoi keittiön ikkunasta ulos. Koko kaupunki oli punainen, kun Tokio paloi. Kotikin tuhoutui soittimineen, mutta neljän lapsen perhe pelastui. Pian kaikki alkoi kuitenkin uudestaan ja koti oli täynnä musiikkia. – Izumi on itse sanonut: ”Soittaessa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus on yhtä aikaa läsnä. Esi-isät, me ja tulevat polvet.”

-Muutamien kuukausien päästä kirjeestämme, Izumi vastasi myönteisesti kutsuumme ja tuli keskustelemaan asiasta. Yhteinen sävel ja innostus löytyivät alusta alkaen. Juhlista tuli tosi, koska järjestäjien ja taiteilijan arvot kohtasivat. Juhlilla olivat Izumi Tateno and his friends.

Alkuaikoja muistellessa tulevat mieleen monet hienot hetket, huippuartistit eri mantereilta, japanilaiset ystävälliset vieraamme, joiden mukana Izumin äitikin vielä 90 vuoden ikäisenä lensi juhlillemme. Yllättäen paikalle lensi kerran vieras keisarin hovistakin. Izumille hovi ei ollut vieras, olihan hän toiminut myös keisarin puolison keisarinna Michikon opettajana. Musiikkijuhlien käynnistyttyä uutta oli silloin, että  konsertit hajautettiin seudun useiden kuntien luonnonläheisiin paikkoihin. Juhlien innoittamana syntyi nuorten soittajien La Tempesta- musiikkijuhlaorkesteri. Mieleen nousevat mm. maratonkonsertit, mestarikurssit, Japanin suurlähettiläiden vuosittaiset vierailut ja taiteilijoiden tervetulotilaisuudet nuotiotulilla nyt jo edesmenneiden Päivikki ja Jorma Leppämäen puutarhassa. Siellä Jorma töräytti portailta tuohitorvella tervetulotoivotuksen. Haikeat hyvästit juhlavieraille ja taiteilijoille jätettiin lentoasemalla, etenkin aina uudestaan juhlille saapuneiden japanilaisten ystävien lähtiessä pitkälle kotimatkalleen. He olivat aistineet suomalaisen luonnon kauneuden, josta varmuudella Izumi oli heille puhunut.

Huomionarvoista on ollut talkoolaisten ja kannatusyhdistys Oumuskan aktiivinen toiminta ja kulttuurituottaja Kylli Marttila ja kaikki te muut kulttuurituottajat. Tärkeää on, että saimme Izumin loppukaudella järjestää juhlahetken, jossa Suomen Sibelius -seura ojensi Izumille Sibelius-mitalin. Olihan Izumi Tateno myös Japanin Sibelius -seuran perustajajäsen ja pitkäaikainen puheenjohtaja.

Median, etenkin Sanomalehti Kalevan antama huomio on ollut merkittävä juhlien tukijana. Mieleen nousee taiteilijavieraiden haastattelujen lisäksi mm. iso juttu siitä, kun palokunnan miehet virkapuvuissaan kuljettivat flyygeliä kapulalossilla Varjakan saaren konttoriin. Kerran juhlien olemassaolosta käytiin myös näkyvää kulttuuritaistelua. Siinä median rooli näiden seudullisten juhlien puolustajana korostui.

Jo neljänsien musiikkijuhlavuosien jälkeen vuoden 2002 alussa tapahtui Izumin sairastuminen. Sairaus teki meidät murheelliseksi, mutta toivoa parantumisesta emme menettäneet. Juhlat jatkuivat ja Izumin puolison Marjan ja Janne-pojan tuki oli silloin erityisen merkittävä. Vuoden 2003 keväällä Izumi kertoi siitä tapahtumasta, kun hän sai eteensä vasemmalle kädelle sävelletyt nuotit: ”Silloin musiikki alkoi virrata kuin vesi, joka vapautuu jääpeitteen alta. Maailma heräsi henkiin ja sai taas värinsä. Musiikki alkoi puhua ja minä aloin elää.” Siitä alkoi uusi konserttien sarja, joka jatkuu vieläkin hämmästyttävän laajana. Vuonna 2003 Izumi taas konsertoi musiikkijuhlilla ja esitti täällä äsken kuullun A. Skrjabinin preludin ja nocturnon.

Nyt kysymme, minkä jäljen Oulunsalo Soi – musiikkijuhlat ovat jättäneet? Olemme voineet vuosien varrella tähän päivään asti kokea hienoja hetkiä korkeatasoisen musiikin äärellä. Olemme kokeneet, että musiikki ilmaisee sen, mitä ei voi sanoa. Ehkä päällimmäisenä muistossamme on kuitenkin musiikkijuhlien henki ja ilmapiiri, ystävyys yli rajojen, joka oli alussa ja on jatkunut edelleen.

Kiitos Izumi ja Marja Tatenolle, jotka olette luoneet perustan juhlillemme, kiitos Meta 4 jousikvartetille hienosta panoksestanne musiikkijuhlien hyväksi ja kiitos Virpi Räisäselle, joka jo kuudetta vuotta olet tehnyt työtä Oulun seudun klassisen musiikin parhaaksi. Olet antanut juhlille oman monipuolisen taiteellisen panoksesi ja persoonallisen ilmeen. Olet kutsunut tänä juhlavuotena mukaan entiset taiteelliset johtajat, saanut juhlille arvostetun Alankomaiden Kamariorkesterin, monia hienoja taiteilijoita ja Suomi 100-vuonna myös suomalaisen säveltäjämestarin Kalevi Ahon. Toivotamme voimia, innostusta ja onnea työllesi!  -Näemme ja kuulemme kaikkialla olevan paljon väkivaltaa ja pahuutta. Se tunkeutuu tajuntaamme. Tarvitsemme vastavoimaksi hyviä asioita. Sellainen voima on klassinen musiikki. Oulun seutu tarvitsee klassisen musiikin juhlaa. Tällä eurooppalaisella kulttuuriperinnöllä on tällä seudulla vahvempi tuki kuin ehkä arvaammekaan. Hyvät ystävät! Pitäkää tekin klassisen musiikin ja Oulunsalo Soin puolta.

Arvoisat konserttivieraat! Itsenäisyyden juhlavuotena siniristiliput liehuvat monissa eri tilaisuuksissa. Jokainen kansa tarvitsee tunnuksensa, joka kohottaa mielialaa, antaa intoa ja voimia toimia oikeana pitämien asioiden puolesta. Tarvitsemme aatteita ja ihanteita, jotka antavat sisältöä elämään. Siniristilippu kertoo meille siitä, että menneet sukupolvet ovat rakastaneet tätä maata, sen sinisiä järviä, merta ja jokia, sen humisevia metsiä, valkeita hankia ja valoisia kesäöitä. Lippuun sisältyy myös risti, joka puhuu jostakin vielä suuremmasta.

Itsenäisyytemme antaa meille suomalaisille terveen identiteetin. Se ei sulje keneltäkään ovia, vaan avaa niitä. Musiikki yhdistää meitä yli rajojen. Se on portti tunteisiin, muistoihin ja unelmiin. – Toivotan hyvää menestystä musiikkijuhlille!